Kun viime syksynä pohdin, mitä uutta ja kivaa keksisin suunnitteluyritykseni tarjontaan, tuli mieleeni järjestää kursseja.
Toimin melkein kolmen vuoden ajan maisemasuunnittelun opettajana, mitä en olisi itsestäni ikinä aikaisemmin uskonut. Kokemus oli minulle kuitenkin huikean positiivinen ja nyt kun tämä työ on loppu, huomaan kaipaavani sitä silloin tällöin. Hauskinta opettamisessa oli ihmisten kohtaaminen ja se kun huomasin että olin tuonut heidän opintielleen ihan oikeasti lisäarvoa.
Ehkäpä tämän kokemuksen innoittamana tuntui luontevalta, että jatkaisin opetustyötä nyt kun olen palannut takaisin yrittäjän elämään. Puitteet ovat olemassa pienimuotoiselle kurssitoiminnalle, omasta pihapiiristäni löytyy vanha puurakennus, josta saa muutamilla korjauksilla ihan toimivan opetustilan. Mies, joka osaa tehdä korjauksia on myös hyvä olla olemassa, ja sekin asia on hoidossa. Mikä ehkä kaikkein parasta, voin hyödyntää omaa puutarhaani opetuksessa. Sieltä löytyvät takuuvarmasti sekä onnistuneet että varoittavat esimerkit.
Ajattelin järjestää kurssit punaisessa piharakennuksessa.
MISTÄ aiheesta sitten pitäisin kursseja? No tietenkin sellaisesta mikä on itselleni todellinen intohimo, Perennat. Perennoja on loputon valikoima ja uutuuksiakin tulee jatkuvasti taimistoille. On lukemattomia eri värejä, on lehtimuotoja, korkeita ja kookkaita, matalia maanpeittäjiä. Löytyy niittykukkaa, tuoksuvaa, pörriäisten suosimaa.
Perennat ovat ehdottomasti mielenkiintoisin kasviryhmä juuri monimuotoisuutensa ansiosta. Jokaiseen kasvupaikkaan löytyy omat perennansa, oli sitten kyseessä paahteinen kalliopiha tai metsäpuutarha.
Ja onhan ihan selvää, että myös pensaita ja puita pitää olla. Ne muodostavat puutarhan tukirangan, luut. Ilman niitä koko puutarha tipahtaisi litteäksi lätyksi marraskuun myrskyissä. Mutta lihan luiden ympärille tuovat perennat. Siispä kursseissa keskitytään tällä kertaa niihin.
OLEN viimeisen viiden vuoden aikana istuttanut puutarhaani satoja perennantaimia. Ensimmäisinä vuosina istutin aikamoisia massaistutuksia yhdestä lajista, koska olin oppinut, että se on ammattimaista ja niin kuuluu tehdä. Ja eihän siinäkään varsinaisesti mitään vikaa ole. Sittemmin ajatukseni ovat kuitenkin suuntautuneet enemmän monimuotoisuuteen päin, niin kuin nyt maailmalla trendinä on.
Puutarhassani voi kyllä nähdä, mikä penkki on minkäkin mieltymyksen aikana tehty. Ja onhan täällä sitten näitä ihan vahingossakin dynaamisiksi muuttuneita istutuksia. Eräs tällainen syntyi, kun en osannut usean vuoden aikana päättää, mitä oikein penkkiin haluan. No, vanhaa jäi ja uutta tuli, ja syntyi aikamoinen sekamelska, joka kylläkin omasta mielestäni on ehkä yksi kauneimmista ryhmistäni. Tällaista voi tapahtua siis myös ammattilaisen puutarhassa. Ja onhan tämä dynaamisuus monelta kantilta katsottuna kaikista paras tapa istuttaa. Onnistuessaan se tarkoittaa vähäistä hoitoa, pitkäkestoista kukkaloistoa, luonnon monimuotoisuuden edistämistä sekä yhä uudestaan sykähdyttävää kauneutta ja ilon tuojaa. Siispä tässä yksi kurssieni aihe, dynaaminen istuttaminen.
Tämä kaunis sekamelska syntyi puutarhaani vähän vahingossa. Taitaapa siellä pohjalla kasvaa jonkin verran vuohenputkeakin. Se ei luovuta, vaikka alue on möyhitty kaivinkoneella kahteen kertaan ja mullatkin vaihdettu. Vuohenputki kuitenkin vehreyttää kauniisti ja niin kauan, kun se ei estä muiden kasvua, se saa olla. Tämä on dynaamista.
TIETENKIN pitää olla myös ihan peruskurssi niille, jotka vasta aloittelevat ensimmäisen oman puutarhansa perustamista. Ideoimani perennailta voisi olla sellainen aloituspaketti josta toivon mukaan ainakin muutama saisi perennakärpäsen pureman. Kun perusasiat ovat hallinnassa, on kiva lähteä tekemään sitä ensimmäistä kukkapenkkiään. Ja kokemuksen karttuessa voi kokeilla kaikenlaista uutta. Sehän puutarhassa onkin parasta, aina löytyy jotain uutta kokeiltavaa ja onnistumisen riemua ei voita mikään!
Yksi suosikkiperennoistani on akileija. Kauniit lehdet ja herkät kukat antavat mahdollisuuksia mitä moninaisimpiin yhdistelmiin. Akileija on perinteinen mummonkukka mutta myös täysin moderni perenna. Aguilegia cultorum- ryhmästä löytyy upeita väriyhdistelmiä ja hauskinta niissä on se, että ne saattavat muuttaa väriänsä myöhemmin kukkapenkissä.
Päivänliljoissa (Hemerocallis) on nykyään värivaihtoehtoja jokaiseen makuun. Itse pidän päivänliljan heinämäisestä lehdistöstä joka peittää tehokkaasti rikkakasvit alleen. Kukinta on upea eikä nimestään huolimatta kestä vain päivää koska uusia kukkia aukeaa koko ajan.
WORKSHOP idea syntyi, kun muistelin parin vuoden takaista korukurssia, jolle osallistuin kansalaisopistossa. Olin kyllä tehnyt koruja aikaisemminkin ja perustekniikat olivat hallinnassa. Suurin anti olikin uudestaan syttynyt inspiraatio ja ideat. Kurssikavereiden tekeleitä kurkkimalla huomasi oppivansa kaikenlaisia pikkuniksejä, mistä ei aikaisemmin ollut tiennytkään.
Jospa siis näiden mietteiden siivittämänä lähtisi rakentamaan workshopia, joka antaisi kurssilaisille paljon ajatuksia ja intoa tehdä jotain uutta omassa puutarhassan.
Kursseille voi ilmoittautua nettisivuillani, kohdassa kurssit. Alasvetovalikosta löytyvät kurssikuvaukset ja ajankohdat. Lomakkeella pääsee ilmoittautumaan. Olen kyllä huomioinut ja pohtinut koronan vaikutusta suunnitelmiini. Ajattelen kuitenkin positiivisesti ja uskon että pahin on ohi toukokuun lopulla, kun kurssien on määrä alkaa. Jos näin ei kuitenkaan olisi, on tietenkin mahdollista peruuttaa osallistuminen ja saada kurssimaksu kokonaisuudessaan takaisin.
TERVETULOA KURSSILLE!
P.S kurssiosallistujille tarjoan myös ainutlaatuisen tilaisuuden tilata suoraan tukkutaimistolta laadukkaita perennataimia.