Ihanaa! Kevät on täällä ja kohta pihalla kukkii jos jonkin sortin kasveja; on tulppaaneja, narsisseja, kylmänkukkia ja helmihyasintteja. On esikoita ja scilloja, lemmikkejä sekä tietenkin kaikki ihanasti kukkivat hedelmäpuut. Tai no, ainakin nyt osa näistä kukkii. Kuvien perusteella viime vuonna tähän aikaan kukinta oli jo paljon pidemmällä.
Tämä kevät on ollut monella tapaa varsin kummallinen. Leuto ja märkä talvi antoi luulla, että kevätkin tulisi etuajassa. Nyt kylmät säät ovat kuitenkin hidastaneet monen kasvin kehitystä aika lailla. Toisaalta jotkut liian aikaisin heränneet ovat sitten ilman lumen suojaa palelluttaneet itsensä. Tämä tapahtui esimerkiksi kääpiökurjenmiekoilleni, jotka päättivät nousta jo joulun aikaan. Nyt niistä ei ikävä kyllä ole kuin rusehtavat varret jäljellä. Noin viidestäsadasta krokuksestani oli tänä keväänä jäljellä ehkä neljä kappaletta.
No, onneksi suurin osa on kuitenkin selvinnyt ja nyt odotan innolla viime syksynä istuttamieni Darwin hybridi- tulppaanien aukeamista. Istutin niitä 600 sipulia ja vaikuttaisi siltä, että se kaikki aherrus oli vaivan arvoista.
Viime syksynä tein kaksi uutta isoa perennapenkkiä ja nyt tulppaanivarret nuppuineen törröttävät niissä muhkeina ryppäinä, valmiina puhkeamaan minä hetkenä hyvänsä värikkääksi kukkamereksi. Tulisi nyt vain ne muutamat lämpimät, auringon hellimät päivät! En syksyllä istuttaessa merkinnyt, mitä lajikkeita mihinkin istutin, joten nyt odotan jännityksellä, mitä värejä täältä paljastuu.
Tulppaanien kukkimista odotellessa olen kuitenkin voinut nauttia scillojen ja narsissien väriloistosta. Myös uudet tulokkaat, helmihyasintit ovat auenneet taivaansinisin kukin. Pikkunarsissien kanssa yhdessä ne muodostavat aika herkullisen yhdistelmän niitylle.
Sipulikukat ovat mielestäni ihan must puutarhassa kuin puutarhassa. Näyttävintä on, kun niitä istuttaa paljon ja mahdollisimman isoiksi ryhmiksi. Kun muu puutarha vielä heräilee ja puiden ja pensaiden silmut antavat vasta pientä vihreän aavistusta, on jokainen väriläiskä lupaus siitä, että kesä on vihdoin tulossa.
Sipulikasvit ovat tärkeitä myös pölyttäjien näkökulmasta, sillä ne tarjoavat ravintoa, kun muita kukkia ei vielä ole. Olen huomannut, että varsinkin tardatulppaaneissa ja narsisseissa vierailee paljon erilaisia pörriäisiä. Myös sitruunaperhoset viihtyvät sipulikukkaryhmissä. On ihana seura niiden touhuja aurinkoisena päivänä, kun tietää että on voinut omalla toiminnallaan hyödyttää koko lähiympäristön ekosysteemiä. Ja ajatella kuinka helppoa se on, ei tarvitse kuin laittaa muutama sipuli syksyllä maahan!
Varsinkaan tulppaanit eivät välttämättä ole kovin pitkäikäisiä. Myös esimerkiksi talvimärkyys saattaa verottaa torvinarsisseja ja krokuksia. Olen huomannut, että myös muut sipulit saattavat ajan kanssa hiipua ja hävitä penkeistä. Kasvitieteelliset tulppaanit, esim Tulipa Tarda, on kuitenkin todella varma ja hyvä valinta, jos ei halua istutella joka syksy uusia sipuleita. Ne jaksavat kukkia vuodesta toiseen ja viihtyessään jopa lisääntyvät. Scillat leviävät hyvin perennapenkissä ja niiden lumovoima piileekin juuri isoissa määrissä. Kaupunkinen vanhoissa puistoissa näkeekin tähän aikaan vuodesta sinisenä vellovia kukkameriä puiden siimeksessä. Yleisesti voisi ehkä sanoa, että pienet ja luonnonkantoja lähellä olevat kasvit ovat kestävämpiä kuin isot, jalostetut lajikkeet. Kaikkea kannattaa kuitenkin kokeilla ja vaikka jokin kasvi tulisi vain kerran ylös, on sen upea kukinta keväällä kuitenkin kaiken vaivan arvoista!
Tarda tulppaanit ovat kauniin heleän valkokeltaisia ja varmoja kukkijoita.
Sipulikukkia kannattaa istuttaa perennojen ja pensaiden lomaan ja alle. Kukinnan jälkeen lehdet alkavat ränsistyä eikä kukkinut ryhmä ole sellaisenaan enää kovin kaunis. Myöhemmin nousevat perennat peittävät sipulikukkien varret allensa. Kun varsia ei leikata, saa sipuli rauhassa vetää itseensä kaikki ravinteet lehdistä ja näin kerätä voimaa seuraavaa vuotta varten. Syksyllä, jos haluaa, varret voi sitten leikata pois, mutta itse jätän kyllä kaikki aina aloilleen talveksi. Teen kukkapenkin siistimisen vasta keväällä. Näin arvokkaat ravinteet menevät mahdollisimman hyvin takaisin luonnon omaan kiertoon.
Kommentare